Tarja Seppä
Tarja Seppä (YTT) on eläköityvä kansainvälisen politiikan ja rauhantutkimuksen lehtori Tampereen yliopistossa. Hän on ollut merkittävä voimavara TAYK ry:lle, ja pitänyt työssään yhteiset kiinnostuksen kohteemme pinnalla Tampereen yliopistossa. Tarjan läksiäisissä 25.1.2021 TAYK ry luovutti hänelle aineettomat lahjat UNICEF:lta sekä UN Women:lta, sekä “kiitollisuuden sertifikaatin” (Certificate of Gratitude) kiitokseksi kaikesta, mitä hän on yhdistyksemme hyväksi tehnyt. Viimeisenä palveluksena pyysimme Tarjaa kirjoittamaan blogitekstin koskien yhdistystämme sekä kokemuksista YK-aiheisesta opetuksesta yliopistolla. Tahdomme kiittää Tarjaa vuosien varrella jatkuneesta tuesta, ja toivotamme kaikkea hyvää hänen eläkepäiviinsä.
YK:n menestystarinoista ja opetuksista
YK:n rauhanturvaamisen sivuilla kerrotaan, kuinka rauhanturvaoperaatiot toimivat usein tilanteissa, joissa muut toimijat eivät voi tai halua toimia. Niiden avulla voidaan saavuttaa sellaista, mikä muuten ei olisi mahdollista. Onnistumista ei voi kuitenkaan koskaan taata tilanteiden vaikeuden ja monimutkaisuuden vuoksi.
Kestävän kehityksen tavoitteissa on päästy eteenpäin, esimerkiksi Maailman ruokaohjelmalle/WFP:lle annettiin Nobelin rauhanpalkinto syksyllä 2020. Nälän poistaminen, ruokaturvallisuuden edistäminen on yksi kestävän kehityksen tavoitteista.
YK:lla on peruskirjansa mukaisesti vastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä. Näillä edellä mainituilla tekijöillä on yhteytensä rauhaan ja turvallisuuteen. YK:ta on joskus kutsuttu myös maailman omatunnoksi. Se on oikeastaan aika hyvä määritelmä, sillä sen voi sanoa heijastavan YK:n arvoja ja päämääriä.
Kuitenkin, kuten Dag Hammarskjöld, YK:n toinen pääsihteeri on esittänyt: ”The UN was not created to take mankind to heaven, but to save humanity from hell”.
Asiat ovat vaikeita ja monimutkaisia ja ne eivät aina mene kuin Strömsössä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita etteikö näiden vaikeiden ja monimutkaisten asioiden eteen tehtäisi YK:ssa työtä. Jos tällainen mielikuva on kuitenkin vallitseva, yleensä se tarkoittaa ettei tunne asiaa kovin hyvin.
YK:n tehtävä ja tavoite kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä on hyvä tulkita laajasti, ja näin ymmärtäen tämä asia koskettaa kaikkia Tampereen yliopiston tiedekuntia ja tutkinto-ohjelmia. Tämä käy hyvin selkeästi esille, kun katsoo kestävän kehityksen tavoitteita:
Tampereen yliopisto on esittänyt edistävänsä kestävän kehityksen tavoitetta ja esittänyt sitoutuneensa kestävän kehityksen tavoitteisiin. Paljon on työtä kuitenkin vielä edessä ja näkisin, että TAYKilla on keskeinen rooli tässä tehtävässä.
Opetuksesta
Olen vahvasti sitä mieltä, että YK:n opetus – laajasti tulkittuna – pitäisi näkyä paljon paljon vahvemmin yliopistojen eri tutkinto-ohjelmien opetuksessa.
Kun Suomi liittyi vuonna 1995 Euroopan unionin jäseneksi, se sai ymmärrettävästi paljon huomiota sekä opetuksessa että tutkimuksessa ja tavallaan myös syrjäytti kiinnostuksen YK:hon. Tuntuu, että näin se on edelleenkin.
Hyvät TAYKilaiset, ottakaa näitä asioita vahvasti esille omissa opetussuunnitelmatyöryhmissänne jatkossakin. Jokainen voi oman tutkinto-ohjelmansa ja suuntautumisvaihtoehtonsa näkökulmasta miettiä, miten kytkeä YK-opetusta siihen.
TAYK on ansiokkaasti pitänyt yllä joka syksyistä Peace Day-perinnettä, jossa on aina ollut mukana mielenkiintoisia alustajia ja teemat ovat vaihdelleet. Tämä on ollut osa yhteistyötämme, sillä tekemällä oppimispäiväkirjan tai esseen päivän teemasta on voinut saada korvaavuuden rauhan- ja konfliktintutkimuksen opintoihin. Tätä samaa mahdollisuutta päivän teemasta riippuen voisi ehdottaa myös muille tutkinto-ohjelmille.
YK:n tarjoamaa näkökulmaa ja mahdollisuutta ei aina havaita.
Monet opiskelijat ovat vuosien varrella palautteessaan esittäneet saaneensa YK-teemaisen kurssin aikana uusia ajatuksia ja oivalluksia, joita ei ollut aiemmin tullut ajatelleeksikaan – eri asioiden keskinäisistä suhteista ja miten monet eri asiat liittyvät yhteen.
Olen vuosien varrella pitänyt kursseja YK ja kansainvälinen järjestelmä/kansainvälinen yhteisö/ihmisoikeudet/aseelliset konflikti/konfliktien ratkaisu/siviilien suojelu/rauhanturvaaminen/suojeluvastuu/humanitaarinen oikeus.
Näitä teemoja on käsitelty luentojen, ryhmätöiden, simulaatioiden, seminaarien, erilaisten opiskelijoiden tekemien esitysten kautta, joiden avulla asioista on voitu keskustella. Yhteiset keskustelut ovat aina olleet tärkeitä ja osa oppimisprosessia. Tästä on monta mieluista muistoa vuosien varrelta.
Viimeksi syksyn suojeluvastuu ja ihmisoikeudet, kysymys vastuullisuudesta -kurssilta, jossa opiskelijat ryhmissä valmistelivat ennakkovalmistautumisen jälkeen toisille ryhmille päivän teemasta alustuksen dioineen keskustelujen pohjaksi. Onnistuimme erinomaisesti myös tänä etäaikana.
Se, mikä YK-opetuksessa on vuosien varrella muuttunut – ainakin omassa opetuksessani- on että yhä enenevässä määrin opetusmuoto on muuttunut pelkästä opettajan luennosta erilaisten ryhmätöiden ja opiskelijoita aktivoivien tapojen suuntaan.
Kyse on siis yhteistyötä opiskelijoiden kanssa. Se on ollut erityisen ilahduttaa, ilahduttavaa on myös ollut, kuinka koko päivän kestävien YK-päivien tai rauhanvälityspäivien (klo 9-18) ajan opiskelijoiden kiinnostus ja intensiteetti on pysynyt yllä loppuun asti.
Teimme opiskelijoiden kanssa opintomatkan New Yorkiin, YK:n päämajaan ja kävimme vierailulla n. kymmenessä YK:n eri järjestössä ja ohjelmassa huhtikuussa vuonna 2016. Ohjelma oli tavattoman intensiivinen, ehdimme paljon. Asiaan kuului etukäteisvalmistautuminen, paikan päällä aktiivinen osanotto ja keskustelu, kotiin tultua avoimen seminaarin järjestäminen käsitellyistä teemoista ja YK-liitolle tehtiin tekstejä eri teemoista. Saattavat olla vieläkin YK-liiton sivuilla, ainakin joitakin niistä. Opiskelijat tapasivat matkan aikana suomalaisia ja muita YK:ssa työskenteleviä, jolloin YK sai konkreettiset ja inhimilliset kasvot. Matka oli kaikkinensa riemastuttava. Toivon, että tällaisia opintomatkoja voitaisiin järjestää säännöllisesti. Jos olisi monta järjestäjätahoa, kustannuksia olisi myös mahdollista jakaa.
International Peace Institute, New York, huhtikuu 2016
UNDP Office, New York, huhtikuu 2016
Kiitokset
Nyt haluan kiittää kaikkia TAYKilaisia, kaikkia hallituksia, istuvaa hallitusta, hienosta yhteistyöstä vuosien varrella. Se on ollut tavattoman antoisaa. Kiitän lämpimästi myös muistamisesta – nekin osasitte kohdistaa juuri sinne, missä yhteiset intressimme ovat. Certificate of Gratitude sai minut aivan sanattomaksi (kerrankin).
Toivon teille jaksamista tärkeiden ja merkittävien asioiden eteenpäin viemiseksi, joihin YK on antaa erinomaiset mahdollisuudet. Jatkakaa sitä työtä, minkä olette ansiokkaasti aloittaneet. Vaikeina aikoina, kuten nyt, se vaatii erityisiä ponnisteluja, mutta vaikeina aikoina niitä tarvitaan enemmän kuin koskaan.
Kaikkea hyvää, onnea ja menestystä työllenne.
Lämpimin terveisin
Tarja
Kaikki kuvat ovat Tarja Sepän ottamia.
