YK:n aavikoitumissopimuksen osapuolikokous järjestettiin Intiassa 2.─13. syyskuuta. Harjoittelija Pietari Arikka osallistui kokoukseen osana Suomen delegaatiota.
YK:n aavikoitumissopimuksen 14. osapuolikokous järjestettiin New Delhissä, Intiassa 2.─13.9.2019. Suomi edusti kokouksessa Euroopan unionia ja sen jäsenmaita osana EU-puheenjohtajakauttaan.
Sain upean mahdollisuuden osallistua harjoittelijana kokoukseen osana Suomen delegaatiota. Avustin elokuun alusta alkaen osapuolikokouksen valmisteluissa ja käytännön asioissa: autoin laatimaan tausta-aineistoja, järjestämään tilaisuuksia ja kirjoittamaan raportteja. Välillä sain toimia sihteerinä kokouksissa sekä edustaa täysistunnoissa Suomi-kyltin takana.
Kokoukseen osallistui suurin osa aavikoitumissopimuksen 197:sta osapuolesta ja yhteensä 8000 osallistujaa, sisältäen ministerejä, virkamiehiä, kansalaisjärjestöjen ja median edustajia. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat kuivuus sekä EU:n alullepanema maanhallinnan sisällyttäminen sopimukseen. Kahden viikon spektaakkeli koostui täysistunnoista, kontaktiryhmien kokoontumisista, vastaanotoista ja kymmenistä sivutapahtumista.
Pelkästään kokouspaikkana Intia oli ensikertalaiselle elämys. Positiivisina puolina mieleen jäivät maan monimuotoisuus, kulttuuri ja kaikkiin osa-alueisiin ulottuva palveluhenkisyys. Toisaalta syvälle juurtunut kohteliaisuus tuntui suomalaiselle toisinaan hieman raskaalta: kysymyksiin ja pyyntöihin vastattiin helposti myöntävästi, toteutumisesta riippumatta. Valtava eriarvoisuus, köyhyys ja ilmansaasteet näkyivät heti konferenssikeskuksesta ulos astuessa.
Päätösten palaset viime hetkellä paikoilleen
Harjoittelijana oli mielenkiintoista nähdä, miten suuren ja huolellisen taustatyön puheenjohtajuus vaatii sekä miten kokonaisuus ja yhteinen kanta rakentuvat. Osapuolikokouksen aikana Suomen delegaation jäsenet osallistuivat lukuisiin neuvotteluihin ja kokouksiin, esiintyivät erilaisissa tilaisuuksissa sekä isännöivät EU-vastaanoton. Suomen vastuulla oli koordinoida EU-maiden sisäistä taakanjakoa, valmistella puheet sekä pitää huoli, että EU:n yhteinen kanta säilyy. Tietenkin muut EU-maat ja komissio auttoivat, mutta selkeä vetovastuu oli Suomen delegaatiolla.
YK näyttäytyy usein valtavana ja monimutkaisena, hieman kaukaisena organisaationa. Oli kiehtovaa nähdä, miten osapuolikokous käytännössä toimii. Kokonaisuus rakentuu niin monista työryhmistä, komiteoista ja sopimuksista, ettei ole ihme, että eteneminen on hidasta. Asiat kuitenkin etenevät lopulta yhteisymmärryksessä ja kaikki lukuisat instrumentit kietoutuvat toisiinsa.
Vielä toiseksi viimeisenä iltana osa päätöksistä oli täysin auki ja keskustelut kävivät kuumina. Olin miltei varma, ettei kokousta saada päätökseen aikataulussa, mutta perjantaina iltapäivällä kaikki palaset loksahtelivat paikalleen ja valtava kokonaisuus saatiin aikataulussa päätökseen. Viimeisen täysistunnon jälkeen minut valtasi epätodellinen olo. Nytkö se on ohi?
Matka opetti valtavasti monella osa-alueella ja tarjosi uniikin mahdollisuuden päästä näkemään, mitä puheenjohtajuuden tuoma rooli ja YK:n osapuolikokous käytännössä tarkoittaa. Hahmotan nyt paremmin YK:n rakenteiden logiikkaa ja toimintaa, mutta toisaalta olen entistä enemmän pyörällä päästäni. Ehkä muutaman osapuolikokouksen jälkeen ymmärtäisin selkeästi mistä maailmanlaajuisessa päätöksenteossa on kyse.
Pietari Arikka
Korkeakouluharjoittelija ulkoministeriössä/ TAYKin toinen viestintävastaava
