YK:n aavikoitumissopimuksen osapuolikokous järjestettiin Intiassa 2.─13. syyskuuta. Harjoittelija Pietari Arikka osallistui kokoukseen osana Suomen delegaatiota.
YK:n aavikoitumissopimuksen 14. osapuolikokous järjestettiin New Delhissä, Intiassa 2.─13.9.2019. Suomi edusti kokouksessa Euroopan unionia ja sen jäsenmaita osana EU-puheenjohtajakauttaan.
Sain upean mahdollisuuden osallistua harjoittelijana kokoukseen osana Suomen delegaatiota. Avustin elokuun alusta alkaen osapuolikokouksen valmisteluissa ja käytännön asioissa: autoin laatimaan tausta-aineistoja, järjestämään tilaisuuksia ja kirjoittamaan raportteja. Välillä sain toimia sihteerinä kokouksissa sekä edustaa täysistunnoissa Suomi-kyltin takana.
Kokoukseen osallistui suurin osa aavikoitumissopimuksen 197:sta osapuolesta ja yhteensä 8000 osallistujaa, sisältäen ministerejä, virkamiehiä, kansalaisjärjestöjen ja median edustajia. Tärkeimmiksi teemoiksi nousivat kuivuus sekä EU:n alullepanema maanhallinnan sisällyttäminen sopimukseen. Kahden viikon spektaakkeli koostui täysistunnoista, kontaktiryhmien kokoontumisista, vastaanotoista ja kymmenistä sivutapahtumista.
Pelkästään kokouspaikkana Intia oli ensikertalaiselle elämys. Positiivisina puolina mieleen jäivät maan monimuotoisuus, kulttuuri ja kaikkiin osa-alueisiin ulottuva palveluhenkisyys. Toisaalta syvälle juurtunut kohteliaisuus tuntui suomalaiselle toisinaan hieman raskaalta: kysymyksiin ja pyyntöihin vastattiin helposti myöntävästi, toteutumisesta riippumatta. Valtava eriarvoisuus, köyhyys ja ilmansaasteet näkyivät heti konferenssikeskuksesta ulos astuessa.
Päätösten palaset viime hetkellä paikoilleen
Harjoittelijana oli mielenkiintoista nähdä, miten suuren ja huolellisen taustatyön puheenjohtajuus vaatii sekä miten kokonaisuus ja yhteinen kanta rakentuvat. Osapuolikokouksen aikana Suomen delegaation jäsenet osallistuivat lukuisiin neuvotteluihin ja kokouksiin, esiintyivät erilaisissa tilaisuuksissa sekä isännöivät EU-vastaanoton. Suomen vastuulla oli koordinoida EU-maiden sisäistä taakanjakoa, valmistella puheet sekä pitää huoli, että EU:n yhteinen kanta säilyy. Tietenkin muut EU-maat ja komissio auttoivat, mutta selkeä vetovastuu oli Suomen delegaatiolla.
YK näyttäytyy usein valtavana ja monimutkaisena, hieman kaukaisena organisaationa. Oli kiehtovaa nähdä, miten osapuolikokous käytännössä toimii. Kokonaisuus rakentuu niin monista työryhmistä, komiteoista ja sopimuksista, ettei ole ihme, että eteneminen on hidasta. Asiat kuitenkin etenevät lopulta yhteisymmärryksessä ja kaikki lukuisat instrumentit kietoutuvat toisiinsa.
Vielä toiseksi viimeisenä iltana osa päätöksistä oli täysin auki ja keskustelut kävivät kuumina. Olin miltei varma, ettei kokousta saada päätökseen aikataulussa, mutta perjantaina iltapäivällä kaikki palaset loksahtelivat paikalleen ja valtava kokonaisuus saatiin aikataulussa päätökseen. Viimeisen täysistunnon jälkeen minut valtasi epätodellinen olo. Nytkö se on ohi?
Matka opetti valtavasti monella osa-alueella ja tarjosi uniikin mahdollisuuden päästä näkemään, mitä puheenjohtajuuden tuoma rooli ja YK:n osapuolikokous käytännössä tarkoittaa. Hahmotan nyt paremmin YK:n rakenteiden logiikkaa ja toimintaa, mutta toisaalta olen entistä enemmän pyörällä päästäni. Ehkä muutaman osapuolikokouksen jälkeen ymmärtäisin selkeästi mistä maailmanlaajuisessa päätöksenteossa on kyse.
Pietari Arikka
Korkeakouluharjoittelija ulkoministeriössä/ TAYKin toinen viestintävastaava
How many seasons do you think there are in the world of fashion? Most people would say four: spring, summer, autumn and winter. These are the main seasons, but actually, there are 52 seasons. This means new trends and new clothes every week. Do we really need something new so often? As we are living in the time of climate change, environmental problems and low-cost products, I decided to write about fashion industry and the problems we face in fast fashion. I find this topic interesting and important as the fashion industry is filled with problematic practices and harmful behavior.
Now, I am a tailor by my profession so this text is also somewhat motivated by my own self-interest and interest of fellow tailors’ businesses. But let’s not let that bother us too much. When you get into the world of tailors and learn about the high-quality bespoke clothes tailors and dressmakers are able to make, you very soon learn to appreciate clothes in a new way. I always knew that some stores sell poor quality fashion and some clothes tend to disintegrate in the first wash, but I did not think about it too much. After becoming a tailor, I got this “ahaa”-moment: quality over quantity, style over trend and it is all about the details. After this change in my thinking, I started to look for information about how the fashion industry operates, how it affects me as a consumer, and how it affects me as a tailor and others working in the field. What I found was sometimes very shocking.
Problems in fashion
A short post like this is not enough to go through all of the problems in such detail I would like to, so I will shortly describe a few and put some links in the end of the post. Some big global fashion businesses have made the headlines many times when reports of extremely poor work environments in factories or lack of environmentally friendly practices have come up. For example, in India some factory buildings have collapsed because they have not been maintained properly. In low-cost production countries workers do not necessarily get the needed protecting covering when working with chemicals. This can cause multiple health problems in the long run. Also, disturbingly common is the fact that the employees are paid so little that they cannot afford the basic necessities with 40-hour work weeks. The low-cost production is possible due to lack of legislation protecting the workforce and environment.
The problems sadly do not end when products leave the factories. Polyester and other synthetic fabrics are known to release microplastic fibers in every wash, and microplastic is one of the biggest environmental problems we are facing. So, be aware of the material the textiles you buy are made of and how often you wash them. Another interesting aspect is what happens to clothes when we do not use them anymore. To be environmentally friendly we should cut the waste we produce aka through less in to the bin. People try to sell their usable clothes in flea markets. When we are unable to sell something, we usually turn to donating the clothes to charity. Charity is always good and I do encourage people to donate, BUT when it comes to fashion you need to be careful where you donate.
It has been reported that people in wealthy western countries donate tons of clothes to charities, and tons of clothes are shipped yearly into for example countries in Africa. What starts as a good will and idea of giving to those less fortunate, can sadly turn into more trouble. It is known that in some cases the second hand clothes have turned into a million-dollar business as the donated clothes are sold. Prices may seem low to us, but they can be more than a couple days salary for the locals. The supporters say that this second hand clothes business creates jobs, but it is debatable if the business truly creates more or better jobs than those lost in local production. Also, shipping donated clothes
is not the best answer to a problem that could be solved with local development. For example, an area might need new infrastructure and investment in education and facilities, and in these cases, shipping used clothes won’t solve the real problem. So, check what happens to the clothes you donate.
Another option is giving clothes and textiles to companies who can turn used items into new fibers. Technology for reusing fibers has evolved greatly. This is a good way to reduce the need for new fibers and reduce the amount of waste we create.
Can we (the consumers) make a change?
Oh yes, we can! As consumers we have a responsibility to know how the products we buy and use are made. We don’t need to know every little technical detail, but we should be aware of the larger picture. This is because, if we want to change something, we need to know what we are changing and what we can do to change it. Think of it in this way: a lamb does not suffer from shearing if it is done in good environment, by shearers who truly know their profession and the health of the animal is a priority. If the lamb lives in poor environment and no one cares about it as anything more than just a resource, it suffers and can live in huge pain and distress. The same goes for everything else.
Now, there is nothing wrong in wanting low-cost clothes as not all of us have the money to get bespoke suits tailored by the best of the best. Also, clothes are just clothes and as they say ‘a suit does not make the man’. But clothes can be produced efficiently, sustainably and in consumer- friendly cost, we just need to change our mindset about fashion and start to ask for a better fashion industry. There are already companies in Finland which use recycled materials and production happens inside the EU. Also, there are multiple certificates such as Öko-Tex to showcase better practices.
Here are some questions to ask yourself: How many garments do I need? Do I want to buy something just because it is trendy? Do I see myself wearing the garment 2 years down the line? Why do I feel like I need new clothes (possibility is that marketing has affected your thinking in a way that a desire becomes a need)? Where do I buy my clothes from and how are the clothes produced? Do I truly like the garment or do I truly need it?
It is all about making small changes and being more aware of our actions and what happens around us, not forgetting the importance of working with other people to achieve something. In the end the consumer has the power to decide where and how to spend money.
Tampereen YK-yhdistyksen hallitus vuodelle 2017 on nyt valittu. Hallitukseen valittiin seuraavat henkilöt:
Puheenjohtaja: Emilia Tuurala
Varapuheenjohtaja: Elisa Palminen
Sihteeri: Lauren Stevens
Rahastonhoitaja: Nina Huhtinen
Tiedotus- ja ulkosuhdevastaavat: Hasan Sohail ja Salla Uusitalo
Tapahtumavastaavat: Elina Häkkinen ja Niina Jyränen
Kehitysyhteistyö- ja Peace Day vastaava: Anna-Mari Hiltunen
Varajäsenet: Laura Hildén, Essi Kupari, Aliisa Toivanen, Anni Valden, Sanna Valtonen, Anni Veirto, Sami Vuorenpää ja Tuomas Walden.
Onnea valituille!
TAYK’s board for 2017 has been selected!
Chair: Emilia Tuurala
Vice chair: Elisa Palminen
Secretary: Lauren Stevens
Treasurer: Nina Huhtinen
Publicist and external relations coordinator: Hasan Sohail and Salla Uusitalo
Event and excursion coordinator: Elina Häkkinen and Niina Jyränen
Development and Peace Day coordinator: Anna-Mari Hiltunen
Vice members: Laura Hildén, Essi Kupari, Aliisa Toivanen, Anni Valden, Sanna Valtonen, Anna Veirto, Sami Vuorenpää and Tuomas Walden.
Unite the Armies is a project run by a non-profit organisation called The Green Association for the Preservation of Life (Vihreä Elämänsuojelun liitto). The campaign aims to turn around the increasingly alarming development of our planet by uniting the armies to help regain the natural balance of our planet. The campaign was launched in 2014 by Finnish professors U.B Lindström and Eero Paloheimo.
Signs of a climate disaster are quickly emerging around the world in the form of increased hurricanes, floods, drought, and pollution. Environmental catastrophes are followed by humanitarian crises, like the refugee wave from Syria to Europe. The Syrian civil war was preceded by a drought that was worst the country has seen in nearly 1000 years. Environmental experts like Benjamin Cook, a climate scientist at NASA’s Goddard Institute for Space Studies, have confirmed the current drought in Syria, which has lasted about 15 years, is far outside of natural climate cycles. While its agreed that the drought was not the only, it was one of the most influential of the bundle of complex, interrelated factors that lead to the Syrian civil war.
It is clear that if no action is taken sooner than later, the Earth, followed by humanity, will be in a place of no return.
On the level of global politics, it is commonly accepted that national defence forces are called to action when a sudden or unexpected natural disaster takes place to help the accident victims. The Unite the Armies campaign aims to release this same potential to prevent the ongoing slower, but larger and fairly imminent natural catastrophe taking place sooner than later. In our petition to the United Nations it is suggested that the United Nations will make a global initiative to ensure that all the defence forces under the United Nations will direct a portion of their resources to fight the existing environmental catastrophes and help restoring the balance of our planet, first starting with their own national concerns. One of the greatest international goals that Finland could be participating in could be for example clearing the Baltic Sea from oil and plastic waste and building a proper filtration system to prevent further toxic waste from poisoning the water reserve. A vast project like this would naturally require co-operation within the countries surrounding the Baltic Sea. Goals like this can be achieved in co-operation between the United Nations and global humanitarian and environmental organisations.
Needless to mention, the mere manpower and resources that national defence forces hold are immense. Finnish defence forces alone hold a wartime troop strength of 230,000 trained soldiers with a treasury of thousands of vehicles, including over 100 fighter aircraft. A few examples of how these resources could be used are cleaning oceans from toxic plastic and oil waste, the reforestation of deserts, and protecting endangered species from illegal hunting.
The United Nations already holds a vast army of peacekeepers. Our goal is to form an army of greenkeepers whose agenda is to protect life, globally. Finland is one of the least populated countries in the world with 6 million inhabitants. Imagine what the defence forces of Russia, China or the US would be capable of.
On Wednesday 5th April, I went to Helsinki to attend the Finnish Model United Nations 2017 event. This was organised by the Finnish Model United Nations Society, which is an organisation for students interested in international relations. It brings together people to organise and participate in Model United Nations (MUN) seminars, debate issues on the UN and global agenda, and develop their understanding of global politics.
In 2016, the Arctic Council celebrated a full round 20 years of its existence, and in 2017 Finland is chairing the Arctic Council, which is why the theme this year was nothing less than the Arctic. I was acting as Finland in the simulation of the United Nations Environment Assembly (UNEA), an organisation which is a result of the call made by world leaders at the United Nations Conference on Sustainable Development, held in Brazil in June 2012, to strengthen and upgrade United Nations Environment Programme (UNEP) as the leading global environmental authority that sets the global environmental agenda and by establishing universal membership in its Governing Council. As the new governing body of UNEP, the UNEA has the mandate to take strategic decisions, provide political guidance in the work of the UNEP and promote a strong science-policy interface. Topics under the conference were 1. Minority rights and Arctic environmental protection, and 2. Sustainable tourism in the Arctic. I had to debate the topics from the point of view of Finland, therefore it involved lots of research beforehand.
After registering, we attended the opening ceremony at the Helsinki Europe Hall. Keynote speakers included Finn Tarp, Director of the United Nations University World Institute for Development Economics Research; Francis Uy, Deputy Head for the Consulate and Senior Trade Commissioner of the Embassy of Canada to Finland; Ilmi Salminen, UN Youth Delegate of Finland 2017; and Marja Helander, a Sami-Finnish photographer. The opening ceremony was followed by a reception at the Helsinki City Hall to learn more about the local history and culture with food and drinks. We were welcomed by Ritva Viljanen, Deputy Mayor of Helsinki in charge of Educational and Cultural affairs, among others.
On Thursday, the simulations started at the University of Helsinki Students’ Union’s historical premises. After the first two sessions, we visited the US embassy. Some of the speakers at the embassy said that doing the model UN in the past had helped them to get their jobs. In the evening, we went to a rooftop sauna. On Friday, we had the third session, then had lunch and a visit to the Ministry of the Environment before the fourth session. I used the opportunity to ask about the fishing agreement for the Deatnu (Teno) river, the biggest Atlantic salmon river in Europe, which was approved in the Finnish parliament 22nd March 2017, making it illegal for the Sami who don’t live permanently in the river valley to fish there. Regulations would cut the majority of traditional Sami fishing rights, while redistributing new fishing rights to non-indigenous cabin owners in the area. The Finnish government claim that the Sami are lacking in knowledge of the river and the salmon in it, and that they are trying to protect the salmon, namely 30 genetically distinct salmon populations in the river. The Ministry of the Environment responded by saying that this is currently a hot topic, but not something that should be addressed by this ministry. They did not specify which to which other ministry I should address this question instead, but I assume it might be the Ministry of Education and Culture. In the evening, we had a tapas dinner.
On Saturday, we had the fifth and sixth sessions, and finally managed to pass ‘resolutions’ for both the first and second topics. In the evening, I attended a Sitsit party, which is where many people gather for a three-course meal and alcohol. The guests are given a list of rules and a booklet with songs that will be sung during the event. After a song is sung, glasses are raised for a toast. The event is guided by a toastmaster, who keeps note of and introduces everyone who wants to perform something, ensures that everyone abides by the rules, and punishes anyone who doesn’t in a humorous way. Afterwards I then headed back to Tampere on the last train.
As someone who fears public speaking, this event was very challenging for me. However, I think it is important to challenge myself by doing things that scare me, and I feel that the event went well. I spoke up several times, and through this I improved my public speaking and debating skills, and learnt by making mistakes. Sometimes I forgot that I was representing Finland, and at some points I realised that I was presenting my own perspective on the issue rather than that of Finland. However, some people gave me some good feedback about my speeches. I feel a lot more confident after being there, and more knowledgeable about how the UN works. I’m really glad that I went.
On Thursday 23rd February, I flew to Vienna to attend the Model European Union (MEU) Vienna 2017, which is a simulation on how the main bodies of the European Union (European Commission, European Parliament and the Council of the European Union) function. MEU mainly aims to provide people between the ages of 18–30 years with more insight and knowledge on how decisions are made within the European Union and especially the ordinary legislative procedure. I was acting as a Member of the European Parliament representing the Greens/European Free Alliance (EFA) and Germany. We debated the Anti-Tax Avoidance Directive and the Natural Gas Transmission Regulation.
Upon arrival, I chatted to and met some new people, and then we went on a city centre tour arranged by the organisers. We had a tour around the town hall, and saw the Austrian Parliament Building, the ‘Volksgarten’ garden, the official residence of the Chancellor (Prime Minister) of Austria, the Austrian National Library, and Café Central, among other buildings in the Museums Quartier. After going back to the hotel to change into our formal wear, we went to the opening ceremony at the House of the EU, which included a panel discussion and mock debate. On Friday, we were up early to debate the Natural Gas Transmission Regulation, and then later had a press conference. We had to propose amendments and gain support for them by negotiating with other parties who we thought would share some of our views. We then voted on them, and they went to the Council. The Council rejected most of the amendments because they were against European law, which I think most of us had limited knowledge of. In the evening, we had dinner at an original underground cavern Austrian restaurant called ‘Stadtheuriger’. On Saturday, we debated the Anti-Tax Avoidance Directive and then had another press conference, and in the evening, we had dinner at a pizzeria. Afterwards we went to a bar called Kramladen and saw a performance by a band called ‘Balkan Tango Vibes’. I enjoyed it, even though it wasn’t the type of music that I would normally listen to. On Sunday, we had the last session and voting, and then the closing ceremony in which we all received certificates.
Inside the town hall
Österreichische Nationalbibliothek/Austrian National Library
House of the EU
I had arranged to stay a few extra days alone because I hadn’t had much time to do some sightseeing during the event. On Sunday evening, I went to a play that my new Syrian friend who I met during the MEU invited me to called ‘Badluck Aleppo’. It was interesting, but wasn’t a play exactly, it was people who’d lived in Syria sharing their experiences in German, English and Arabic (with a translator for Arabic!). I guess we don’t hear about these individual stories that often and it’s probably hard for people to share their traumatic experiences. I know some things that go on there but it was shocking and emotional to hear it from somebody directly. I’m very grateful to be European and have the freedom of movement. Afterwards he then gave me an evening tour of the city.
On Monday, my priority was to visit the Vienna International Centre, where the UN offices are located. I managed to join a guided tour in the morning, which was very interesting. We were able to see the International Atomic Agency, some Nobel Peace Prizes, the United Nations Industrial Development Organisation, a space travel exhibition which included a lunar sample (moon rock), and one conference room and the booths where the interpreters sit. I would love to be an interpreter, but I struggle to quickly switch between languages. I had some time to wait before the tour, so I went up the nearby Donauturm tower, which is 252 metres high. After the Vienna International Centre tour, I found a vegan restaurant called ‘Swing Kitchen’ for lunch where I had a vegan schnitzel wrap meal and vegan Sacher torte, a classic Austrian chocolate cake layered with apricot preserves. I then went to see the famous Hundertwasserhaus, which is an apartment house and expressionist landmark of Vienna.
View of Vienna from the Donauturm tower
Vienna International Centre
Hundertwasserhaus
On Tuesday, I went to Bratislava, the Slovakian capital. I had found out from my Slovakian friends that Bratislava is only an hour away by train and the return ticket costs €16, so I decided to take the opportunity to go there. I appreciate the Schengen Area (an area comprising 26 European states that have officially abolished passport and any other type of border control at their mutual borders) because I didn’t have to show my passport and it didn’t really feel like I was crossing a border (which actually follows a river in this case). I’ve enjoyed the same privilege when travelling from Finland to Estonia. It’s a shame that Britain isn’t part of this area. It would make going to France much easier, for example.
Firstly, I went to the old town, where I saw the Primatial Palace, the old town hall, the main square, Michael’s Gate (the only city gate that has been preserved of the medieval fortifications and ranks among the oldest town buildings), and St. Martin’s Cathedral. Then I climbed up a hill to Bratislava Castle, where I could see nice panoramic views of the city. After I went back down the hill, I walked through a long park where I saw the US embassy (with lots of security of course) and the Historical building of the Slovak National Theatre. Then I saw the Church of St. Elizabeth, commonly known as the Blue Church. I went back to the old city and had a look around The Bratislava City Museum for a few hours. I went past the Ministry of Culture of the Slovak Republic, 17th November Square (the Velvet/Gentle Revolution was a non-violent transition of power in what was then Czechoslovakia, which took place from November 17 to December 29, 1989), and had a nice evening view of the castle lit up, on my way to see the Presidential Palace. Finally, I went to a pub called ‘Slovak Pub’ that my new Slovakian friend who I met at the MEU recommended to me, where each glass of wine was €1 and pint of cider waa €2. Then I headed back to Vienna by train.
Bratislava Castle
Modrý Kostolík/the Church of St. Elizabeth/the Blue Church
Grassalkovich/Presidential Palace
Slovak Pub
On Wednesday, I went to Schönbrunn palace, and had an audio guide tour inside. The history of the imperial family was very interesting. Afterwards I went for a walk in the gardens and climbed up a hill for a nice view of the city. I went past the Volkstheater (People’s Theatre) on the way to a vegan ice cream parlour called ‘Veganista’, which someone I had met during the MEU had recommended to me. I had a scoop of maple pecan and a scoop of ‘Germknödel’ (a traditional Austrian dish, which is a dumpling filled with spiced plum jam) in a cone. Then I continued to a vegan bakery called ‘Nom Nom’ to get a cake and a nut and marzipan muffin for my return journey. I had previously thought that it might be difficult to be vegan in Vienna because I had found it hard as a vegetarian in Germany, but that actually couldn’t be further from the truth. After picking up my luggage from the hotel, I took an evening flight to Helsinki, and I managed to arrive in Tampere early on Thursday morning, because I had a class and a study group meeting the next day.
Schönbrunn palace
I found the MUN easier than the MEU because there was only one person representing each country, and there was a lot less people. In the MUN there were around 60 people, and at the MEU there were around 130. In the MUN you must consider your assigned country’s position, but in MEU you must consider your party’s and faction’s positions as well as your country’s, and this can feel confusing in debates.
Firstly, I’d like to thank TAYK for inviting me to be a guest writer. I have been following TAYK’s information channels for more than a year now and am really impressed by the professionalism and the activities of the association. I am currently based in Turku and was in the board of the UN Association of Turku, as well as the treasurer of the UN Youth of Finland for the term of 2016, which offered me a great opportunity to continue broadening my knowledge on UN issues.
I did an internship at the United Nations Regional Information Centre in Brussels. It may sound like a cliché, but I encourage everyone to apply for their dream internships which they think they are not yet completely qualified for. Amazing things may happen in the application process as well – you never know. I applied for the internship position of the UNRIC Nordic desk, but got the internship position at the UNRIC UK and Ireland desk, which I did not know I could apply for. Majoring in English, the position proved the best possible alternative from the professional perspective, as I got to monitor some of the biggest British and Irish news sites and to work merely in English (and occasionally in French).
The media monitoring covered two specific tasks: firstly, monitoring the UK and Ireland press to select daily headlines for the Executive Office of the Secretary-General in New York, and secondly, a media monitoring exercise on the media coverage of the United Nations climate summit. In addition to media monitoring, my tasks included producing and updating articles for the UNRIC main website. Another important task was to promote the United Nations’ film events Ciné-ONU, organised monthly for a wide audience in Brussels, on social media (Twitter and Facebook) and to participate in the planning and organisation of Cine-ONU events. This involved, for instance, research and enquiries related to the events as well as preparing the invitations and managing the registration and answering to email inquiries concerning the events. Moreover, I assisted in the organisation of these events at the venue and had the opportunity to watch all the inspiring documentaries that were screened during my time at UNRIC.
Panel discussion after a Ciné-ONU screening organised by UNRIC
Some of my favourite tasks included the media monitoring as I got to learn the latest developments around the world every morning as part of this daily task. I also enjoyed compiling articles for the website a lot, as the research on development topics improved my awareness of many global issues of which I did not have a thorough knowledge beforehand. Besides the job, I enjoyed my time in Belgium outside work as well.
Brussels is full of green spaces, such as the beautiful Woluwe Park.
Brussels is a vibrant city, famous for its “eurobubble”. Different seminars and events are organised on a daily basis and the social life, such as the weekly gatherings at well-known squares for after-work meetings, provide unique opportunities to meet new people from all around Europe and beyond. I also visited Ghent, Bruges and Antwerp, tasted moules-frites as well as explored the Royal Palace of Brussels, the home of the architect Victor Horta, and the exhibition of Peter Paul Rubens at the Bozar (le Palais des Beaux-Arts). Brussels has a lively culture which goes much beyond being a mere center for the international institutions.
Arcade du Cinquantenaire, one of the most famous monuments in Brussels.
The time I spent in Brussels has continued to inspire me during the rest of my studies as well as my more recent professional experiences. I wish everyone good luck with finding internships! Remember to believe in yourself and just apply!
I got pretty excited when Air France messaged me that the purchase I had just made a few minutes earlier was officially confirmed. It was late November, dark outside, melancholic even, but my mind got positive and my thoughts flew immediately to my destination in North Africa, in Morocco, where I was to spend ten days exploring the country and taking a small break from my study loaded life in Finland. I felt curiosity and travel spirit steadily arise in me.
Getting into Morocco from Finland is relatively easy. The standard is a quick stop (and definitely a quick one since Charles de Gaulle might take all your airport time in your search of the right terminal and gate for the connecting flight!) in the French capital before reaching North Africa. Rabat, the capital of Morocco, has about half a million citizens which makes it the 7th biggest city in the country. Modernity and history are smoothly tied together in Rabat that has actually its oldest parts dating back to the 12th century. I was also able to experience the presence of the past in many places when walking around the city: the old town area of Rabat, called also more generally ’medina’, has been recognized by the United Nations as a special landmark that has cultural and historical value not only on a local level but also universally. I had a chance to take a short afternoon walk inside the medina walls and I got really impressed by its architecture, especially by the labyrinth reminding streets ready to lead lost this curious-minded non-inhabitant of the quarter, and by the Mediterranean connoted colors (white and turquoise blue) used for the facades. A very special place to live in. Challenging too. No wonder why the UN wanted to make this charming site protected and universally recognized.
Exploring medina from the inside and falling for its colors
A view showing the walls of medina and a more modern quarter further ahead
Besides the capital, I had a chance to visit other parts of Morocco during my stay. One quite an interesting place was Ksar of Ait-Ben-Haddou, a fortified village that has its origins in the 17th century. Situated in the southern Morocco, in Ouarzazate region, the site used to play a role as a passage point linking an important caravan route from Marrakech to the rest of Sahara. Nowadays, the village, that is also a typical example of architecture in Southern Morocco, is protected by UNESCO and has been recognized as a World Heritage Site like the medina of Rabat. Interestingly, while the majority of the inhabitants has moved to another village right down the Ksar, the Ksar itself (that has been founded on a hill) still has today a few families living inside its walls. According to my guide, who walked with me a while and told me stories about the fortified village, life there is tough due to a variety of socio-economic and cultural changes that have taken place over the years. Still, a few families live there and are willing to stick to the traditions and their living conditions. That made me appreciate the site even more.
Ksar of Ait-Ben-Haddou and houses representing typical architecture in Southern Morocco
Earth, wood and clay: the main materials used for construction of the village
Moroccan sheep in a back yard inside the Ksar
From the political perspective, interesting things were happening in Morocco at the end of January 2017. Country, that was absent from African Union for more than 30 years, made actually a comeback to the union on the 30th of January. The reason behind the withdrawal of Morocco from the AU can be explained by the presence of The Sahrawi Arab Democratic Republic in the union, a country that had been recognized by the majority of other AU member states. The situation in Western Sahara, called as a non-self-governing territory by the United Nations since 1963, remains complicated due to sovereignty disputes Morocco and Polisario (liberation movement aiming to end Moroccan presence in the Western Sahara) have over the territory. Also, when talking about Western Sahara, some might have heard about the mission MINURSO which was established in 1991 by Security Council. The purpose of the mission was to prepare a referendum for the people of Western Sahara who could vote for either independence or integration with Morocco. However, after 26 years of establishing the MINURSO, the referendum has not taken place.
Overall, Morocco is a fascinating country with a lot a variety in landscapes and different regions, to mention a few. It is definitely a country that has a lot to offer to visitors: surfers, architecture and history lovers, hikers and desert explorers, you name it, enthusiasts of all sorts of activities are welcomed. I personally thought that the eastern (or southern) the better: there was something very unique about the sunburn houses, endless dune landscapes and lonely highway walkers I did not get tired of admiring. Another visit to Morocco will be a must in the future.
By Anna-Mari, development cooperation and Peace Day coordinator
Old age is the most complicated and sensitive phase of a human life. Elderly people have to face certain social, psychological and physical barriers that make their life more complicated. It is a harsh fact that as people grow older; society tends to diminish them from their social circles.
According to a study conducted by University of California, 43% of the people tend to feel lonely on the regular bases. How a person feels when he is lonely at a growing age? I guess the answer lies in a simple question. Just consider and ask yourself that you are now young, enjoying your life, cheering up with your social circles, not feeling bad for the elderly people who have been cut off from their families and living in old age homes. Now just think, this time is going to come on you also. Day by day, you are aging, growing old. You can’t handle the loneliness in young age so how you would tackle it when you are old. The answer of this question will create a self realization of the fact that how tough it is to be lonely at an older age.
Loneliness is contagious. It can spread from one to another. Hard to believe but study conducted in University of Chicago observed that the people living alone at old age push others to go away from them and isolate themselves in a more desolated environment. They don’t even make efforts to connect with other people and make new social circle.
Tina Tessina, Ph.D., psychotherapist is of the view that one of the major causes of loneliness is that older people are not encouraged to express themselves. It is a general fact that we don’t listen to the people we love. She is of the view that “Tell me more” is a perfect gift that you can give to the elderly patients. Try to listen to them, what they want to say. Let them express their beliefs and emotions. If you discourage them by not listening, they would make themselves pushed towards loneliness.
The generation gap could also be another potential reason for loneliness in elderly people. Youngest relative of the elder people found them as boring or crazy. They don’t spend time with them. This attitude gives elder people a notion that they are not of any use now. Actually elderly people are a gem of experience for us. We should listen to them and let them teach us.
Lack of social circle also causes depression and loneliness among elderly patients. I think instead of pushing our grand elder to old age homes, we should spend time with them, share our daily routines, give gifts and make them feel that they are still an important part of the family. Not of all of these reasons may be true but some are harsh facts that have been observed in day to day life and surely leads to loneliness among elderly.
Vuoden alussa valitsimme TAYKin tämän vuoden teemaksi monikulttuurisuuden. Yhtenä tavoitteenamme oli tehdä tapahtumistamme kansainvälisempiä ja kohdentaa niitä enemmän vaihtareille, joten suurin osa tilaisuuksista pidettiin englanniksi. Saimmekin mukavasti uusia osallistujia mukaan tapahtumiin. Lisäksi syyskokouksessa ensi vuoden hallitukseen valittiin kaksi vaihto-opiskelijaa.
Toinen uudistus liittyi TAYKin logoon ja nettisivuihin, sillä molemmat kaipasivat mielestämme päivitystä ja selkeyttämistä. Uudessa logossa on sinisävyinen maailmankartta sekä teksti Tampereen YK-yhdistys suomeksi ja englanniksi. Teetimme myös uudella logolla varustettuja haalarimerkkejä. Nettisivut kokivat muodonmuutoksen, kun ulkoasua raikastettiin ja tiedot päivitettiin ajan tasalle. Myös somenäkyvyyteen panostettiin ja TAYK löytyykin nykyään sekä Facebookista, Instagramista että Twitteristä.
Vuoden aikana olemme järjestäneet tai olleet mukana lähes 20 tapahtumassa! Tähän voi vielä lisätä yli kymmenen hallituksen kokousta, epävirallista tapaamista ja suunnitteluiltaa. Voimmekin olla ylpeitä aktiivisista hallituslaisista ja jäsenistä. Iso kiitos myös kaikille teille, jotka osallistuitte tapahtumiimme 🙂
Nyt on vuoden 2016 hallituksen aika kiittää ja toivottaa onnea ensi vuoteen! // Thank you on the behalf of TAYK’s board of 2016 and good luck for the next year!
Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja pian jo uusi hallitus ottaa ohjat käsiinsä. TAYKin syksy on ollut hyvin tapahtumarikas ja antoisa.
Syksyn aikana olemme järjestäneet muun muassa dokumentti-illan TIPSYn kanssa ja malli-YK:n FinMUNin kanssa. Malli-YK:ssa simuloimme YK:n yleiskokouksen kolmatta komiteaa ja pyrimme luomaan yhteisen päätöslauselman aiheesta ”nuoret ja Agenda 2030”. Järjestimme syksyn aikana myös perinteisen ”Yksille TAYKin kanssa” –tapahtuman, jonne saimme vieraaksemme nuorten ilmastodelegaatin, Katri Ylisen. Vuoden viimeisimpänä tapahtumanamme vietimme pikkujouluja ravintola Gopalissa, jossa saimme kuulla ruohonjuuritason toiminnasta Apu Paku ry:ssä, samalla kun nautimme erinomaisesta kasvisruoasta.
TAYK jakoi Maailman parhaita uutisia Agenda 2030 -tavoitteiden vuosipäivän kunniaksi.
Tapahtumakirjo on ollut laaja ja iloksemme tapahtumat ovat saavuttaneet paljon innokkaita osallistujia läpi koko vuoden. On ollut inspiroivaa saada kuulla erilaisia puhujia, ja mikä parasta, käydä hedelmällisiä keskusteluja ja vaihtaa ajatuksia tärkeistä aiheista yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa.
Kiitos jo tässä vaiheessa kuluneesta vuodesta kaikille ja ihanaa joulunodotusta!
Suomen YK-nuoret on vuonna 1967 perustettu poliittisesti sitoutumaton valtakunnallinen nuorisojärjestö. YK-nuorten päätehtävänä on toimia Suomen nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa tiedottamalla Yhdistyneiden kansakuntien toiminnasta ja tavoitteista sekä edistämällä Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muiden YK:n sopimusten päämäärien toteutumista.
Tampereen YK-yhdistys (TAYK) on yksi YK-nuorten paikallisjärjestöistä yhdessä Helsingin YK-nuorten, Jyväskylän YK-yhdistyksen, Turun YK-yhdistyksen ja Oulun seudun YK-yhdistyksen kanssa. Kaupunkikohtaisten yhdistysten lisäksi malli YK tapahtumia järjestävä FINMUN (Finnish Model United Nations Society) on YK-nuorten jäsenjärjestö. Jäsenjärjestöt tekevät kattojärjestön kanssa tiivistä yhteistyötä läpi vuoden, jonka takaa jokaisen jäsenjärjestön edustajat YK-nuorten hallituksessa. Kaksi TAYK:in hallituksen jäsentä valitaan YK-nuorten hallitukseen tulevassa syyskokouksessa marraskuussa. YK-nuorten hallitus koostuu jäsenjärjestöjen edustajien lisäksi henkilöjäsenistä, joiden määrä riippuu hallituksen koosta.
Suomen YK-nuoret järjestävät tapahtumia ympäri Suomen. Erilaista toimintaa on tänä vuonna pidetty etelästä pohjoiseen – aina Oulun kulttuurikahvilasta Helsingissä järjestettyyn kansainväliseen urailtapäivään saakka.
Kansainvälisessä urailtapäivässä 11.10. Helsingin Eurooppa-salissa oli yli 50 innokasta kuuntelijaa.
Tapahtumien järjestämisen lisäksi YK-nuoret kokoustavat noin kerran kuussa eri jäsenjärjestöjensä kaupungeissa, kokouksiin voi osallistua myös Skypen välityksellä. Kuluvan vuoden aikana kokouksia on pidetty Tampereen lisäksi mm. Turussa ja Helsingissä. Tänä vuonna aloitettu työryhmätoiminta kasvaa ensi vuonna, joka mahdollistaa jokaisen osallistumisen juuri omien mielenkiintojen ja resurssien mukaan. Toimintaa tapahtuu kansainvälisen ja kotimaisen valiokunnan alla ja kaikki ovat tervetulleita mukaan, taustastaan riippumatta.
Järjestön syyskokous järjestetään lauantaina 26.11. Tampereen yliopiston Päätalolla aamupäivällä, jossa käsitellään ensi vuoden toimintakertomus ja budjetti ja valitaan uusi hallitus vuodelle 2017. Merkkaa päivä kalenteriisi ja seuraa somekanavia tarkempia tietoja varten! TAYKin syyskokous järjestetään saman viikon tiistaina 22.11, joten jos innostusta riittää, ehtii käydä vaikka molemmissa kokouksissa nappaamassa hallituspestin itselleen.
Milja
varapuheenjohtaja ja YK-nuorten somevastaava
Lisätietoja:
Nettisivut: http://yknuoret.fi/ Facebook: Suomen YK-nuoret / UN Youth of Finland
Twitter: @YKnuoret
Instagram: unyouthfinland
Kansainvälistä rauhanpäivää vietettiin rauhan ja väkivallattomuuden tavoitteiden edistämiseksi ympäri maailmaa keskiviikkona 21.9., ja niin myös Tampereella. Järjestimme jokavuotisen Peace Day-seminaarimme päivää juhlistaaksemme keskiviikkoiltapäivänä Tampereen yliopistolla, tällä kertaa pehmeästi lähestytyllä teemalla Maahanmuutto ja turvallisuus. Saimme nauttia kovan luokan asiantuntijoiden viisauksista, kun ulkoministeriössä kehityspolitiikan erityisneuvonantajanakin toiminut Olli Ruohomäki saapui Ulkopoliittisesta Instituutista, tutkija Eeva Puumala Tampere Peace Research Institutesta, vuoden pakolaismies, yrittäjä Ali Giray Joensuusta ja järjestöjohtaja Marita Salo Suomen Punaisesta Rististä.
Kaikki alustukset olivat mielenkiintoisia ja kirvoittivat myös kysymyksiä yleisöstä. Seminaarin ensimmäisellä, englanniksi järjestetyn osan aikana, Olli Ruohomäki alusti konfliktien, maahanmuuton ja turvallisuuden yhteydestä etenkin EU:n roolia pohdiskellen ja Eeva Puumala esitteli Suomessa tekemiään tutkimusta pakolaisten kohtaamasta turvapaikkaprosessista, pohdiskellen mm. prosessin kehittämiskohteita. Seminaarin toisella puoliskolla tulkkiyrittäjä Ali Giray kertoi omia kokemuksiaan ja puhui ennakkoluulojen karsimisen puolesta ja maahanmuuttajien työllistymisen tärkeydestä ajatuksia herättävästi ja muistutti yleisöä esimerkiksi siitä, että oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät välttämättä ole sama asia. Punaisen Ristin järjestöjohtaja Marita Salo kertoi SPR:n roolista edellisen vuoden ”pakolaisryntäyksessä” – työntekijöiden ohella myös vapaaehtoisten panos oli ollut merkittävä, kun mm. hätämajoituspaikkojen määrää oli moninkertaistettu hyvin lyhyen ajan sisällä. Salo kuitenkin muistutti, että vieläkään ei puhuta kovin suurista Suomeen kohdistuneista pakolaisvirroista ja vastaanotettu määrä kyllä mahtuu hyvin Suomeen.
Kaiken kaikkiaan niin puhujat kuin yleisökin tarjosivat kiinnostavia näkökulmia keskusteluun ja ainakin meille Taykin hallituslaisille jäi hyvä maku suuhun seminaarista (myös tauolla tarjotun omenapiirakan ansiosta, nam) ja tahdomme kiittää lämpimästi kaikkia seminaariin osallistuneita ja loistavia puhujiamme!
Sunnuntaina 20.3. vietettiin kansainvälistä onnellisuuden päivää neljättä kertaa. Kansainvälisen onnellisuuden päivän tarkoituksena on pyrkiä nostamaan huomiota siihen, että onnellisuus ja hyvinvointi ovat keskeisiä kansainvälisen kehityksen ja nyky-yhteiskuntien eri osa-alueissa. Hyvinvointia ei siis mittaa pelkkä bruttokansantuotteen luku. Näiden ajatusten lomassa myös TAYK halusi osallistua onnellisuuden levittämiseen. Viime marraskuussa järjestetty hammasharjakeräys, jolla haluttiin auttaa turvapaikanhakijoita hätämajoituksissa, tuntuikin sopivalta toteuttaa uudelleen. Esimerkiksi sotaa ja poliittisten mielipiteiden takia vainoamista pakenevien ihmisten auttaminen arjen pienillä asioilla, kuten puhtailla boksereilla ja hammasharjalla voi osaltaan parantaa hyvinvointia.
Halusimme TAYKin kanssa auttaa asioilla, joista oikeasti oli pula turvapaikanhakijoiden hätämajoituksissa. Niinpä soitimme Suomen Punaisen ristin Hämeen piiriin, josta erityisesti toivottiin boksereita ja hygieniatarvikkeita. Lopulta keräys järjestettiinkin boksereiden ja hammasharjojen ympärille. Tampereen yliopistolla 22.3. järjestetty keräys sai saldokseen 146 hammasharjaa, 12 hammastahnaa ja 40 paria boksereita. Suuresta panostuksesta ei voikaan kiittää ketään muuta, kun lahjoituksen tehneitä ihmisiä. Tavarat tullaankin toimittamaan Hämeen piiriin ja niiden lopullisesta päätepisteestä ilmoitetaan myöhemmin.
Tampereen YK-yhdistyksen tulevissa tapahtumissa monikulttuurisuuden edistämistä jatketaan huhtikuussa Helsinkiin suuntautuvan ekskursion ja eettisen viini-illan merkeissä. Tarkempaa infoa tulee TAYKin Facebook-sivuille ja sähköpostilistoille. Nähdään seuraavissa tapahtumissa!
Tampereen YK-yhdistyksen vuosi alkoi Yksille TAYKin kanssa –tapahtumalla, joka kokosi yhteen YK:n toiminnasta kiinnostuneita tamperelaisia. Saimme tapahtumaan vieraaksemme tämän vuoden YK-nuorisodelegaatin, Sonja Huttusen.
Sonja antoi tapahtumassamme alustuksen aiheesta ”Nuoret rauhantekijöinä”. Aihe kirvoitti paljon keskustelua: syrjäytyminen ja nuorten kasvava osattomuus yhteiskunnassa eivät ole vain sosiaalisia ongelmia, vaan ne voivat aiheuttaa yhteiskunnallista levottomuutta. Konfliktien ehkäisyn kannalta muun muassa nuorten oikeus koulutukseen ja työhön sekä sitä kautta osallisuuteen yhteiskunnassa onkin tärkeää.
Tapahtumassa saimme kuulla tarkemmin myös nuorisodelegaatin toiminnasta. Sonja on Suomen 18. YK-nuorisodelegaatti, jonka tehtäviin kuuluu edustaa suomalaisia nuoria YK:n yleiskokouksessa osana Suomen valtuuskuntaa. Kotimaassa delegaatin tehtäviin kuuluu YK-asioihin liittyvä tiedotus- ja koulutustyö.
Sonja haluaa delegaattina toimiessaan nostaa nuorten ääntä entistä vahvemmin mukaan suomalaiseen ulkopolitiikkaan. Nuorten ottaminen mukaan ulkopolitiikan päätöksentekoon onkin uuden nuorisodelegaatin päätavoite.
Tampereen YK-yhdistys järjestää vuoden aikana paljon muitakin tapahtumia: ohjelmassa on keskustelutilaisuuksia, tempauksia, keräyksiä ja rennompia illanviettoja. Ajankohtaisista tapahtumista tiedotetaan sähköpostilistallamme sekä Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaan!
TAYKin vuosi on lähtenyt hienosti käyntiin ja viime viikolla järjestimme jo ensimmäisen tapahtumamme. Tänä vuonna TAYKin teema on monikulttuurinen Tampere. Haluammekin kehittää sekä tapahtumiamme että yhdistyksemme sisäistä toimintaa kansainvälisempään suuntaan. Pyrimme järjestämään tapahtumiamme entistä useammin englanniksi, jotta toimintaan pääsee mukaan laajempi yleisö. Tavoitteemme on toimia sitoutumattomana ja avarakatseisena alustana globaaleista kysymyksistä ja YK:n toiminnasta kiinnostuneille Tampereen seudulla.
Viime viikolla yhteisessä harjoitteluinfossa Tampereen Eurooppanuorten kanssa opiskelijat saavat kuulla työharjoittelumahdollisuuksista ja -kokemuksista YK:n ja EU:n toimielimissä. Ensi viikon tapahtumamme, jota haluan vähän hehkuttaa, on ‘Yksille TAYKin kanssa’ tiistaina 23.2. Ravintola Kahvillassa. Saamme vieraaksemme Sonja Huttusen, Suomen YK-nuorisodelegaatin 2016. puhumaan aiheesta ‘Nuoret rauhantekijöinä’. Kyseessä on myös ainutlaatuinen mahdollisuus kuulla nuorisodelegaatin työstä. Yksille TAYKin kanssa -tapahtumat ovat astetta rennompia iltatapahtumia, johon kutsumme mielenkiintoisia puhujia alustamaan keskustelua ajankohtaisista yhteiskunnallisista aiheista.
Olemme TAYKissa jo suunnitelleet tulevaa vuotta ja meillä on monipuolisia tapahtumia tulossa. Muistutuksena, mukaan TAYKiin pääsee milloin vaan oman kiinnostuksen mukaan ja hallituksemme kokoukset ovat myös avoinna ympäri vuoden kaikille tapahtumistamme ja toiminnastamme kiinnostuneille. Pysykää kuulolla ja seuratkaa tapahtumiamme, pidetään yhdessä YK-henkeä yllä tänäkin vuonna!
Tampere UN Association’s year is starting again and we have already organized our first event last week! This year our association’s theme is Multicultural Tampere. We want to develop both our events and the our association toward a more international direction. We will organize more of our events in English, to make it easier for a wider audience to join our activities. Our goal is to act as an independent and open-minded platform for people in the Tampere region who are interested in global issues and the work of the United Nations.
Last week at our internship evening organized together with the European Youth of Tampere students had the opportunity to hear about internship possibilities and experiences in UN and EU bodies. Our next week’s event, ‘Have a drink with TAYK’ on the 23d of February in the cosy cafe Kahvilla, is something I’m personally excited about and want to promote a little! We will be joined by Finland’s UN Youth Delegate 2016 Sonja Huttunen, who will open the evening with the topic ‘Youth as Peacemakers’. We will have the opportunity to ask questions and continue the discussion in a casual and relaxed setting. The event is also a unique opportunity to hear about the work of UN Youth Delegates. ‘Have a drink with TAYK’ is an event series, where we invite interesting speakers to present and discuss current societal issues.
Our board has already been planning for the upcoming year and we have a lot of events to look forward to. As a reminder, our board meetings are open year round for anyone interested in joining organizing our events and being a part of our association. Stay tuned for our events, let’s continue to keep up the UN spirit together!
Ympäristö on ollut ajankohtainen aihe Tampereella tälla viikolla, kun Tampereen yliopistolla on vietetty Tamyn kehitysyhteistyö- ja ympäristöpäiviä, joiden järjestötorille Tampereen YK-yhdistyskin osallistui. Ympäristöteema jatkuu kuitenkin vielä seuraavan noin kaksiviikkoisen ajan kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, kun Pariisin ilmastokonferenssi käynnistyy maanantaina 30.11.2015.
Pariisin ilmastokonferenssi on jatkoa muun muassa Kioton ilmastosopimukselle (1992) ja Kööpenhaminan ilmastokokoukselle (2009), joilla pyrittiin asettamaan kansainvälisiä tavoitteita ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi kasvihuonepäästöjä vähentämällä. Samoin Pariisin konferenssissa valtion päämiesten odotetaan sopivan kansainvälisistä tavoitteista, joilla ehkäistä ilmaston lämpenemistä.
Neuvottelut tulevasta sopimuksesta ovat olleet käynnissä jo hyvän aikaa, ja valtion päämiesten odotetaan pääsevän Pariisissa sopimukseen, joka rajoittaa ilmaston lämpenemisen kahteen asteeseen. Sopimus olisi YK:n tavoitteiden kannalta hyvin ajankohtainen, sillä YK on jo aiemmin tänä vuonna julkistanut uudet kestävän kehityksen tavoitteensa, joihin ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan taisteleminen kuuluvat.
Kehitysyhteistyön kannalta ilmastonmuutos aiheuttaa ongelmia ainakin merenpinnan tason nousun, sääilmiöiden ja ekosysteemien muutoksien sekä äärimmäisten luonnonilmiöiden seurauksesta. Ilmastonmuutoksen seurauksille alttiita ovat erityisesti mailman köyhimmät, joilla ei ole riittaviä valmiuksia tulla toimeen muutosten edessä.
YK:n mukaan globaalit kasvihuonepäästöt ovat kasvaneet jopa 50 prosentilla vuodesta 1990. Päästöjä vähentämällä ilmaston lämpenemistä on kuitenkin edelleen mahdollista rajoittaa.
YK:n paasihteeri Ban Ki-moon kehottaakin YK:n jäsenmaiden kansalaisia muistuttamaan valtioidensa päämiehiä, mitä Pariisin tulevassa ilmastokonferenssissa on vaakalaudalla. Tehokkaan ilmastosopimuksen aika olisi nyt:
Puhdas vesi ja sanitaatio ovat inhimillisen kehityksen edellytyksiä, joita ilman suuri osa maailman ihmisistä joutuu silti elämään. Moni YK:n alainen kehitysohjelma tai -rahasto onkin ottanut tehtäväkseen maailmanlaajuisen vesihuollon parantamisen muun muassa vesipisteitä ja käymälöitä rakentamalla, hyvän veden ja hygienian tärkeydestä tiedottamalla, sekä valtioita tukemalla.
YK:n kehitysohjelman, UNDP:n, Inhimillisen kehityksen raportti 2006 on osuvasti todennut kyseiset ongelmat kuitenkin vain hiljaiseksi hätätilaksi, jollaisena voidaan nähdä myös nälkä. Ongelmat eivät ole nousseet ensisijaisiksi kansallisissa kehitysohjelmissa turvallisen juomaveden vuosituhattavoitteista huolimatta.
Raportin mukaan maailmanlaajuinen vesikriisi ei ole aiheutunut veden vähyydestä, sillä maailmassa on tarpeeksi vettä kaikkien ihmisten tarpeisiin. Sen sijaan olemassa olevien vesivarojen hallinnointi sekä epätasa-arvo ovat aiheuttaneet tilanteen, jossa likainen vesi muodostaa inhimilliselle turvallisuudelle jopa aseellisia konflikteja suuremman uhan kehitysmaissa.
Samoilla linjoilla on YK:n lastenjärjestö Unicef, jonka mukaan likaisen veden ja huonon hygienian levittämät taudit tappavat enemmän ihmisiä maailmassa kuin sodat. Likainen vesi ja hygienian puute eivät kuitenkaan ainoastaan edistä tautien leviämistä ja aliravitsemusta vaan ne vaikuttavat negatiivisesti myös erityisesti tyttöjen koulunkäyntimahdollisuuksiin kehitysmaissa.
Puhtaan veden tarve vaikuttaa korostuneen erityisesti kehitysmaita koskevassa YK:n ohjelmien raportoinnissa. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että vesi on meilläpäin aivan yhtä tärkeää kuin niillä alueilla, joilla siitä on pulaa. Me tarvitsemme vettä päivittäin ja käytämme sitä jopa huomaamattamme, sillä vesi liittyy lähes kaikkeen ympärillämme. Veden voidaan nähdä linkittyvän esimerkiksi terveyteen, luontoon, kaupungistumiseen, teollisuuteen, energiaan, ruokaan ja tasa-arvoon, jotka kaikki ovat läsnä meitä ympäröivässä maailmassa.
Veden puhtaudesta voi kuitenkin tulla itsestään selvyys, mikäli sitä uhkaavat ongelmat eivät ole jatkuvasti näköpiirissämme. Itse pohdin pari päivää sitten veden tärkeyttä lukiessani uutisen Välimereltä löydetystä jätepyörteestä, joka on koostunut suurimmaksi osaksi muovipulloista, -pusseista ja muista pakkausmateriaaleista. Mietin kuinka ironista on, että muovipakkaukset, joiden valmistamisessa on tarvittu vettä, ovat lopulta päätyneet meriin niitä saastuttamaan. Veden kulutuksemme ei selvästikään ole tarpeeksi kestävällä pohjalla.
Samankaltainen ongelma on havaittavissa jäteveden puhdistamisen kanssa, sillä YK:n vesiohjelma on tiedottanut tänä vuonna, että vain 20% globaalista jätevedestä puhdistetaan, mikä aiheuttaa ongelmia erityisesti köyhimmissä valtioissa. Maailman puhtaat ja juomakelpoiset vesivarannot vähenevät, ja samaan aikaan olemassa olevien vesivarantojen riski saastua kasvaa. Globaalin vedenkulutuksen on myös arvioitu kasvavan dramaattisesti vuoteen 2050 mennessä.
22.maaliskuuta vuosittain vietetyn Maailman vesipäivän tarkoituksena on kasvattaa tietoutta puhtaaseen veteen kohdistuvista riskeistä. Vesi on kuitenkin yhtä tärkeää jokaisena päivänä vuodessa. Siispä Maailman vesipäivän teemojenkin tulisi olla läsnä elämässämme myös vesipäivän jo mentyä. Erityistä muistettavaa olisivat veteen ja sanitaatioon liittyvät maailmanlaajuiset ongelmat ja sen pohtiminen, miten vesiasioitamme tulisi hoitaa tulevaisuudessa, kestävällä tavalla.
Viime kuussa järjestimme pulkkailutapahtuman sekä Yksille Taykin kanssa -illan, jonka teema oli tasa-arvoinen avioliittolaki. Molemmat olivat antoisia tapahtumia ja yllättivät hallituksen yleisömenestyksellään. Osallistuimme myös WE CAN -keräykseen, jossa kerätään säilyketölkkejä ruoka-avuksi. YK:n 70-vuotisjuhlavuosi on siis ainakin Taykin osalta käynnistynyt aktiivisissa merkeissä.
Aloitamme tällä kirjoituksella blogissamme sarjan, jossa avaamme hieman kussakin kuussa vietettävien YK:n teemapäivien taustaa. YK:lla on monenlaisia teemapäiviä, -viikkoja ja -vuosia. Näiden tarkoitus on kiinnittää huomiota tiettyyn teemaan ja kannustaa sekä YK:n jäsenvaltioita että muita teemasta kiinnostuneita nostamaan teemaa esiin ja toimimaan sen puolesta. Teemapäivät tukevat YK:n peruskirjan tavoitteiden saavuttamista ja lisäävät tietoisuutta erilaisista ilmiöistä – teemoina on poliittisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja humanitaarisia aiheita.
YK:n yleiskokous hyväksyi YK:n ensimmäisen teemapäivän vuonna 1950. Tämä oli ihmisoikeuksien päivä, jolloin juhlistetaan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 10. joulukuuta 1948 tapahtuneen hyväksymisen vuosipäivää. Nykyään teemapäiviä on todella monta, ja YK:n sivuilla on lueteltu peräti 122 erilaista teemapäivää tälle vuodelle. Tähän mukaan kun lisää vielä teemaviikot ja -vuodet riittää teemaa varmasti vuoden jokaiselle päivälle. Kuinkahan moni esimeriksi tietää, että vuosi 2015 on valon ja valoon perustuvan teknologian sekä maaperän vuosi?
Tulevia teemapäiviä selaillessa silmään pistäneitä hieman kevyempiä päiviä ovat esimerkiksi jatsin päivä, ystävyyden päivä ja filosofian päivä. Helmikuussa vietettiin viittä eri teemapäivää: maailman syöpäpäivää, tyttöjen ympärileikkauksen vastaista päivää, maailman radion päivää, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivää sekä kansainvälistä äidinkielen päivää. Tutustuin vähän tarkemmin osaan helmikuun teemapäivistä ja niiden tämän vuotisiin painopisteisiin.
Tyttöjen ympärileikkaukset herättivät viime vuonna maailmanlaajuisesti keskustelua, myös Suomessa. YK peräänkuuluttaa konkreettista toimintaa leikkausten lopettamiseksi. Tämän vuoden teemapäivän fokuksena oli lääkintähenkilökunnan mobilisointi ja osallistuminen naisten sukupuolielinten silpomisen nollatoleranssin saavuttamiseksi. Lääkintähenkilökunnan tiedon lisäämistä pidetään ensiarvoisen tärkeänä, koska vaikkei tyttöjen ympärileikkauksia voi oikeuttaa lääketieteellisin perustein ovat leikkauksen suorittajina usein nimenomaan terveydenhuollon ammattilaiset.
Maailman radiopäivää on vietetty vasta 2012 lähtien YK:n radion ensimmäisen lähetyksen vuosipäivänä. Päivän tarkoituksena on levittää tietoisuutta radion ja sen kautta levitettävän tiedon tärkeydestä ja toimia radioyhteyksien saatavuuden puolesta. Radio on edullisena ja helppokäyttöisenä mediana erityisen hyödyllinen syrjäisten yhteisöjen ja haavoittuvien ryhmien tavoittaja: esimerkiksi lukutaidottomille köyhille ihmisille radio voi olla ainut tapa saada tärkeää tietoa ja osallistua julkiseen keskusteluun. Radiolla on myös tärkeä rooli katastrofiaputilanteissa.
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivä tukee kansainvälisen yhteisön toimia köyhyyden poistamisen, ihmisarvoisen työn, sukupuolten välisen tasa-arvon, sosiaalisen hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Päivä keskittyi tänä vuonna ihmiskaupan ja pakkotyön lopettamiseen. Pakkotyöllä tai niin sanotulla modernilla orjuudella on monenlaisia muotoja: esimerkiksi naisten ja tyttöjen pakottaminen prostituutioon, siirtotyöläisten velkaorjuus ja hikipajojen työntekijöiden lainvastaiset työtunnit ja minimaaliset tai olemattomat palkat.
Loneliness is contagious. It can spread from one to another. Hard to believe but study conducted in University of Chicago observed that the people living alone at old age push others to go away from them and isolate themselves in a more desolated environment. They don’t even make efforts to connect with other people and make new social circle.
Kansainvälisessä urailtapäivässä 11.10. Helsingin Eurooppa-salissa oli yli 50 innokasta kuuntelijaa.
